Farmikuulumisia

Kun olin lapsi, mun haaveammatit oli laulaja, näyttelijä, kirjailija tai maanviljelijä (Mikä ei kuulu joukkoon?! :D ) . Viimeaikoina oon päässyt kokeilemaan, miltä tää viimeksi mainittu vois tuntua!

Ajattelin, että kun nyt kerran Australiassa ollaan ja oon hakemassa täältä uudenlaisia kokemuksia, niin pitäähän mun lähteä farmille hommiin! Se, jos mikä, on jotain Australialaista ja vastaavaa tuskin tekisin Suomessa. Löysin hyvän kuuloisen työpaikkailmoituksen kaupungista nimeltä Ayr, joka on n.1270 kilometriä Brisbanesta ylöspäin. Tiesin, että työ olisi alkuun osa-aikaista, mutta tuntien oli tarkoitus kasvaa parin viikon päästä. Ajattelin tämän olevan kokeilemisen arvoinen juttu; ainakin säästän rahaa, jos pysyn ees +-0 tilanteessa.

Tällasissa maisemissa tehdään töitä melonifarmilla

                                                                                                                                                             


Oon ollut nyt Ayr:ssa reilu pari viikkoa. Asun workinghostellissa ja teen töitä hostellin ”asiakasyrityksille”. Eli tätä toimintaa voisi aika paljon verrata henkilöstövuokraukseen, mikä on ollut mielenkiintoista seurata näin alan ammattilaisena. Bisneksenä workinghostellin pyörittäminen on hyvin monipuolista; rahaa tulee monesta suunnasta. Eettisestä puolesta voikin sitten olla monta mieltä.

Autokyyti töihin maksaa meille jokaisena työpäivänä 8 dollaria, oli farmi sitten missä päin tahansa. Kun jokainen matkalainen maksaa 8 AUD (yleensä mun kanssa on ollut n.12 työntekijää samalla farmilla ja työntekijöitä on toki useammilla farmeilla samana päivänä), niin hostellin pitäjä saa ihan hyvät rahat jo pelkästään siitä päivittäin. Jos työntekijä omistaa oman auton, sillä ei SAA kulkea töihin, mikä on myös aika omituinen sääntö. 

Yhtenä päivänä saatetaan tarvita vaikkapa 20-30  työntekijää töihin (nyt on hiljainen kausi, joten määrät vielä pieniä) ja seuraavana päivänä ei välttämättä ketään, joten täällä hostellissa tarvitaan aika paljon backpackereita samaan aikaan­. Jokainen maksaa vuokraa tietty joka päivältä, oli sitten töissä tai ei. Ja toki hostellin omistaja saa vielä tulot töistä, joita me tehdään.

Lisätuloa bisnekseen tuo vielä sakot joita me maksetaan, haha! Eli täällä on kauhee kuri päällä ja välillä tuntuu, että meitä kohdellaan niin kuin oltaisiin lasten tarhassa ( tai armeijassa?) . Kun muutin hostelliin, niin piti maksaa 100 AUD takuuvuokra. (+ ”vuokrata” erikseen myös astiat, lakanat yms, joista saa rahan takaisin jos palauttaa ne hyvässä kunnossa) Sillähän onkin sitten hyvä saada meidät tekemään asioita niin kuin halutaan! :) Esim. ensimmäisellä viikolla ei saa lähteä täältä pois, tai ei saa takuuvuokraa takaisin. Tämän jälkeen lähdöstä pitää ilmoittaa 3 pv ennakkoon tai ei saa takuuta. Ei saa meluta klo.10 jälkeen ja klo.9 jälkeen ei saisi kuulua muuta ääntä kuin puhetta, huonetta/keittiötä ei saa jättää sotkuiseksi jne jne. Jos ei tottele, takuuvuokraa ei palauteta ja lisäksi voi saada sakkoja tai häädön.

Niin ja täytyy toki tehdä kaikkia töitä mitä määrätään, kaikilla palkoilla mitä määrätään. Tällä hostellilla kyllä onneksi suurin osa töistä on hyvällä tuntipalkalla (21-22 AUD/h), mutta kun tulin tänne, en tiennyt että mut voidaan välillä laittaa myös farmille, jossa on suoriteperusteinen palkkaus. Esim. chilifarmilla 2,5 AUD/kg.

Suoriteperusteiset palkkaukset on kyllä muutenkin vähän epäilyttäviä. Oon aina koittanut välttää sellasia paikkoja missä ei makseta tuntiperusteisesti, koska oon kuullut ja lukenut niin paljon kauhutarinoita muilta backpackereilta. Joku asia voidaan saada kuulostamaan hyvältä työpaikkailmoituksessa, kun mainitaan palkan määrä per laatikko, mutta ei mainita minkä kokoinen ko.laatikko on. Sehän voi olla vaikka traktorin lavan kokoinen ”laatikko”…

Mä oon tehnyt pääasiassa töitä vesimelonifarmilla. Ollaan istutettu taimia ja työtä on yleensä 2-3 päivää viikossa. Välillä tehdään 10 h päiviä, mutta välillä töitä on vaan muutama tunti, ja sitten saattaakin olla n. 4 vapaapäivää putkeen. Tämän takia en oo oikein päässyt täällä tienaamaan, vaikka välillä painan duunia hiki hatussa. Kaikki ketkä on tehneet täällä useampia töitä, on sitä mieltä että istutus on kaikkein rankin homma ja siltä se ekoina päivinä tuntuikin. Vähän kuin ois tehnyt reisi/pakara –jumppaa 10 h putkeen 40 asteen helteessä, ja se on aika paljon tällaselle epäsporttiselle tyypille! Mutta eipä siinä, kai tota vois tehdä pitempään, jos pääsis vaan tienaamaan.

Neverending fields...

<--- Se on pikku-vesimeloni :))

Parina päivänä mut on laitettu poimimaan chilejä. Tää on siis yks niistä töistä, joissa on aika mahdotonta päästä hyvälle tilille. Chilit on ihan hiton pieniä, kuten kuvasta näkyy...

Pikku-chili :) Ja haha, hetki ennen kuvan ottoa astuin aurinkolasien päälle, jos tarkkasilmäisenä huomaat että ne on vinksin vonksin :D

Päivän saalis

Täällä Ayr:ssa oon myös huomannut, että mullakin tulee jossain kohtaa raja vastaan kuumuuden suhteen. Meidän huoneessa ei oo ilmastointia ja varsinkin silloin, jos porukka laittaa täällä ruokaa, on ihan mielettömän kuuma. Positiivisena puolena; Jos hikoilee 24/7, niin pakkohan siinä on vähän myös menettää kiloja, eikös??

Lisäksi työpäivien aikana oon käytännössä päässyt todistamaan muun muassa seuraavaa:

-          jos hikoilee tarpeeksi, ei välttämättä tarvi käydä vessassa ollenkaan

-          vaatteiden läpi VOI palaa

-          Vaikka juo vettä n.4 litraa työpäivän aikana, voi saada nestehukan oireita

Olipas nyt negatiivinen postaus! On täällä Ayr:ssa ollut hyviäkin hetkiä, mutta kauheen kannattava reissu tää ei ollut. Silläpä lähdenkin ensi viikolla uuteen työhön. Uusi työ on kokoaikainen, vähintään kuukauden homma, jossa asun farmilla. Toivotaan, että siellä saan vähän reissurahaa säästöön! :)